Tuholaistietoa

Tekstiilituholaiset

Ruskoturkiskuoriainen 

(Attagenus smirnovi, Brown Carpet Beetle) Koko noin 2- 4 mm. Väriltään tasaisen ruskea, hartiakilpi on musta. Pienet kuoriaiset ovat punertavan ruskeita.

Ruskoturkiskuoriaisia on esiintynyt eniten itäeuroopassa, myös Suomessa. Ne leviävät helposti ja ovat sitkeitä pesimään. Kerrostaloissa kannattaa yleensä tehdä torjunta kaikkiin rapun asuntoihin.

Toukka on samankaltainen kuin muillakin turkiskuoriaisilla, mutta vähän pienempi.


Vyöturkiskuoriainen:

VyöturkiskuoriainenVyöturkiskuoriainen (Attagenus woodroffei) on noin 4-6 millimetriä pitkä, tummanruskea ja karvainen pinnalta.. Sen selkäpuolella on leveä vaalea aaltojuova. Kuoriaisen toukka on aikuisena n. 15 millimetriä pitkä, väriltään musta / keltajuovainen ja sen takapäässä on tupsu. Vyöturkiskuoriainen ei elä suomessa luonnonvaraisena. Koteihin se saapuu tuliaisina lämpimistä maista esim. matkalaukussa . kuva:wikipedia

 

 

Haitat

Toukka syö luonnonkuituja kuten villaa ja turkiksia.

Torjunta

Yleinen siisteys hidastaa hyönteisten lisääntymistä, mutta ei hävitä niitä kokonaan, sillä ne munivat piilopaikkoihin. Vyöturkiskuoriaisen hävittäminen vaatii huolellista ammattilaistyötä. Kerrostalossa on suositeltavaa käsitellä koko talo mikäli kuoriaisia löytyy useammasta kuin yhdestä asunnosta.

Vyöturkiskuoriaiset saa tuhottua vaatteista ja tavaroista joko pitämällä niitä viikko pakkasessa tai vähintään +70-asteisessa saunassa noin kaksi tuntia. Molemmat käsittelyt tuhoavat kaikki kehitysvaiheet.

 

 Vyöturkiskuoriaisen toukka


 

Pilkkuturkiskuoriainen:

                                                                                                                    Turkiskuoriaisen toukan nahkoja    


Pilkkuturkiskuoriainen (Attagenus pellio) on musta ja n. 4-5mm. pitkä. Sen selkäpuolella on keskellä kaksi hopeanharmaata pilkkua. Ne pesivät mm. lattian alla puruissa, lattialistojen raoissa, kaapistojen pohjien alla, ilmanvaihtohormeissa. Ne eivät selviä kylmissä ullakkotiloissa talven yli eivätkä ne pesi yleensä huonekaluissa. Kuoriaiset eivät syö tekstiilejä, mutta toukat syövät reikiä luonnonkuituvaatteisiin. Pilkkuturkiskuoriainen elää Suomessa luonnonvaraisena. Se voi lentää kesällä ikkunasta sisään.

Toukka on n. 5-13 mm. pitkä, se muistuttaa häntätupsuineen vyöturkiskuoriaisen toukkaa, mutta on ruskea / keltainen. Sillä on leveämmät vaaleat raidat ja se on hiukan sirompi, pyrstöstään kapenevampi.

Turkiskuoriaisten torjunta kotikonstein on hankalaa ja epävarmaa. Kerrostaloissa on suositeltavaa ruiskuttaa koko talo, mikäli kuoriaisia on löydetty useammasta asunnosta. 


 

Museokuoriainen

Museokuoriainen (Anthrenus museorum) on 2-3mm. pitkä, tumman kirjava. Toukka on noin 4 mm. pitkä, karvainen, raidallinen, takapäässä v.n muotoinen vaalea tupsu.Toukat vahingoittavat eläinkokoelmia ja hyönteiskokoelmia. Myös tekstiilit ja turkikset ovat vaarassa. Tekstiileissä tuhot ovat pieniä, sileäreunaisia reikiä.Toukat voivat aiheuttaa myös kutinaa ihmisille. 

 

 

Torjunta

 Museokuoriaisia voidaan ehkäistä hävittämällä eläinten pesät, ampiaispesät ja eläinten raadot rakennuksista, joissa niitä ilmenee. Siisteyden ylläpito ehkäisee museokuoriaisen ilmentymistä. Pakastaminen ja kuumennus tuhoaa kuoriaiset. Jos niitä pesii sisätiloissa, torjunta on tarpeellista tehdä.

 

 


 

Vyöihrakuoriainen (Dermestes lardarius)

Tuntomerkit:

-6-10 mm pitkä

-Musta, keskeltä kulkee poikkisuuntaan leveä vaalea raita.

-Toukka: Ruskea ja karvainen, 10-15mm pitkä.

Haitat:

-Kuoriaisten toukat vahingoittavat tekstiilejä.

Torjunta kotikonsteilla

-Yleinen siisteys.

-Hiirten / rottien raatojen sekä linnunpesien poisto rakennuksesta. 

 

 

 

 


 

Vaatekoi:

 

Vaatekoi (Tineola bisselliella) on 4-9mm pitkä ja tunnistettavissa oljenkeltaisista siivistään, joista jää käsiin kullanväristä pölyä, kun sitä koskettaa. Sen toukat tekevät epätasaisia reikiä tekstiileihin ja asuvat vaatenukasta valmistamissaan pitkissä koteloissa.

Aikuisia perhosia voi esiintyä ympäri vuoden. Naaraat yleensä pysyttelevät pimeissä pesäkoloissa. Lentelevät perhoset ovat yleensä koiraita. Naaras munii noin 200 munaa.

Elinkaari: Koiperhonen kehittyy munasta aikuiseksi noin kuudessa viikossa, kylmässä kehittymiseen aikaa voi mennä jopa 18 kk.

Koiden ennaltaehkäisy:

- Säilytä vaatteet komeroissa kuivina ja puhtaina / pidä mattorullat yms. tekstiilit pusseissa.

- Pidä vaatekaappien ovet kiinni.

Koiperhosten torjunta:

Tutki tekstiilit, matot, näkyykö niissä käveleviä perhosia / rihmastoa / toukan putkia. Tekstiilit voi pestä 60 asteessa tai esim. saunottaa pari tuntia kuuman saunan ylälauteilla / mahdollisimman korkealla.

Tuholaisten torjunta suoritetaan tehokkaasti kayttämällä ruiskutetta ja feromonipyydyksiä yhdessä.

 

Elintarviketuholaiset

 

 

 

 


 

Hinkalokuoriainen   

Hinkalokuoriainen (Tribolium confusum) on noin 3-4 mm. pitkä punaruskea elintarviketuholainen. Se voi levitä keittiöstä pesimään muihinkin huoneisiin ellei torjuntaa tehdä.

Toukat ovat 1-5 mm. pituisia, vaaleita, nopeliikkeisiä. Ne luovat nahkansa n.7 kertaa, ja syövät jauhoja.


Keittiökoisa eli Intianjauhokoisa

(Plodia interpunctella) on n. sentin pituinen, ruskeasiipinen, joitten etuosa on vaalea. Niiden toukat ovat n. 15 mm. pituisia, vain pari mm. kapeita, kellertäviä, tummapäisiä. Toukat vaeltavat kauaskin elintarvikkeista ylöspäin piiloihinsa syntyäkseen siellä perhosiksi. Niinpä niitä esiintyy usein keittiön katossa - joskus rykelminäkin. Ne syövät pähkinöitä, viljaa ja kuivahedelmiä. Koisat kannattaa antaa ammattilaisen torjuttavaksi, sillä ne ovat sitkeitä ilmaantumaan aina uudestaan, ja ne voivat koska vaan lentää munimaan kaapeissa tai pöydillä oleviin elintarvikkeisiin.

jauhokoisa

(Ephestia kuehniella) muistuttaa Intianjauhokoisaa, mutta sen harmaissa siivissä on tummaa siksakkuviota. Se syö lähinnä jauhoja. Jauhokoisat pesivät leipomoissa, joissa ne muodostavat toukkien koteloseiteillä jauhopaakkua koneiden pohjiin, sisälle ja kotelotiloihin. Kotona niiden torjumiseksi riittää usein - toisin kuin keittiökoisien - saastuneiden elintarvikkeiden poisheitto, sillä toukat eivät vaeltele kauas piiloihin.

mantelikoisa

(Ephestia cautella) on ruskean harmaa, sen siivissä kaksi ohutta raitaa. Se syö pähkinöitä, viljaa ja kuivahedelmiä.

Jauhokoisat leviävät useimmiten kuivamuona-, ja varsinkin eläintenruokapakkausten mukana. Koisat ovat sitkeitä pesimään, joten torjunta vaatii ammattitaitoa.

 

Riisihärö:

Riisihärö (Oryzaephilus surinamensis) on hyvin pieni, n. 2-3 mm.pitkä, ohut, tumma elintarviketuholainen. Niitä esiintyy aluksi ruokakaapeissa ja leikkuulaudoilla. Ellei torjuntaa tehdä, ne leviävät pikkuhiljaa joka huoneeseen, pesien lähinnä lattialistojen raoissa. Ne saapuvat koteihin kuivaruokapakkausten mukana. Ne eivät levitä tauteja, mutta pilaavat elintarvikkeita ulosteillaan.

Riisihäröjen torjunta:

Jos havaitset riisihäröjä, tai muita elintarviketuholaisia, tutki / hävitä saastuneet pakkaukset ja siivoa hyllyt. Voit sulkea säästyneet kuivaruoat tiiviisiin purkkeihin. Pakastaminen n. viikon ajan varmistaa myös, ettei niiden mahdolliset munat enää kuoriudu.

Mikäli häröjä vielä ilmaantuu, on tehtävä torjuntakäsittely, sillä mikäli ne ovat pesiytyneet rakoihin ja kotelotiloihin, pelkillä aerosoleilla ei päästä niistä eroon.

 


 

Syöpäläiset

Lude


Aikuinen lude on noin 5 mm. pitkä, ruskea ja litteä. Syötyään se on pullea ja punertava. Luteen pitkulaiset munat ovat vaaleita, läpikuultavia, noin 1,5 mm pituisia. Vastasyntyneet luteet (nymfit) ovat n. 2 mm. pituisia, vaaleita. Luteet eli lutikat käyttävät ravinnokseen verta. Päivisin ne piileskelevät sängyn pohjassa ja raoissa sekä lähellä sänkyä olevissa monenlaisissa koloissa.

 Naaras munii 100-250 munaa  kuukaudessa 10-50 kappaleen erissä.

Jos havaitset luteita kotonasi, toimi pian, sillä luteet leviävät helposti. Sängyn hävittäminen varhaisessa vaiheessa voi riittää, mutta useimmiten luteita on levinnyt muuallekin. Soita meille niin arvioimme tilanteen. Kustannukset maksaa usein taloyhtiö.

Mistä luteet tulevat?

Tavalliset syyt ovat matkustelu ja vierailut, käytetyn sängyn tai -sohvan tuonti kotiin, sekä leviäminen naapuri-, ala-, tai yläpuolen asunnoista. 


Ohjeita ennen torjuntaa

Pese lakanat ym.tekstiilit (60c riittää). Vuodevaatteet voi kuumentaa myös kuivurissa perusohjelmassa. Tutki sänkysi pohjan nurkat, kaikki verhoilujen reunat ja patjojen vetoketjut: näkyykö luteita tai niiden jätöksiä, pieniä mustia pisteitä. Jos luteita on, ja sänky ei ole arvokas, toimita se tiiviisti muoviin teipattuna varoituslapun kera kaatopaikalle. Mikäli haluat säästää sänkysi, sen voi kuumentaa. Älä siirry sohvalle nukkumaan, muuten luteet leviävät siihenkin. Nuku toistaiseksi esim. ehjäkankaisella patjalla lattialla. Älä hanki uutta sänkyä, ennenkuin luteista on päästy varmuudella eroon. Siivoa lattiat tavaroista, heitä kaikki turha roskiin. Imuroi lattiat ja matot, heitä suljettu pölypussi roskiin.

 Jos aiot lähteä evakkoon, huomaa että luteet selviävät viileissä lattiarakenteissa (talvella) ilman ravintoa 9 kuukautta, mutta kesähelteillä nääntyvät ruuan puutteessa muutamien  kuukausien jälkeen. Luteet leviävät helposti huoneesta ja asunnosta toiseen sukkien, kenkien ja laukkujen välityksellä.

Useinmiten luteet ovat levinneet mm. lattialistojen taakse, lattian alle, irronneiden tapettien taakse, pistorasioihin, ym. koloihin ja rakoihin. Luteiden hävittäminen vaatii usein ammattitaitoa, mutta voit torjua itse näin:

 LUTEIDEN TORJUNTA KOTIKONSTEIN 

Niittaa tiiviisti lakana luteisen runkosängyn pohjan yli. Voit laittaa lisäksi liimaa tai silikonia, jotta yhtään rakoja ei jää. Ruuvaa jalat lakanan läpi.

Osta lude liima-ansat sängyn jalkojen alle. Tarkasta kirkkaassa valossa lähiviikkoina sängyn ja niitatun lakanan saumat, lakana ja sängyn reunat. Voit käyttää myös höyryä tai hiusten kuivaajaa: luteet pakenevat lämpöä/kuolevat kuumuuteen.

Luteet nääntyvät vajaan vuoden kuluessa. Lisäksi luteet eivät pääse piiloutumaan vastaisuudessakaan sänkyysi. 


Ulkomailla matkustellessa älä pidä matkalaukkujasi ym. tavaroitasi lattialla, eikä sängyn päällä tai -lähistöllä. Tutki laukkusi ja tavarasi ennen pakkaamista sekä myös kotiin saavuttuasi, äläkä tuo niitä heti makuuhuoneeseesi. Pese tai kuumenna vaatteet, jos epäilet niissä olevan luteen munia.

 
What do you want to do ?
New mail
 
What do you want to do ?
New mail

Muut


Jauhopukki

on suurikokoinen, noin 1,5-2 cm. pituinen kuoriainen. Jauhopukin nimi on harhaanjohtava, sillä se ei ole ollenkaan elintarviketuholainen. Sen toukat syövät esim. linnun- tai hiiren raatoja. Mikäli vintillä on linnunpesiä, jauhopukit löytävät sellaiset kodikseen, niinkuin myös vyöihrakuoriaiset. Vintistä niitä eksyy sisätiloihin. Mikäli niitä esiintyy enemmänkin, on torjunta paikallaan.

Jauhopukin toukka

on haalean punertava, pitkä, noin 2-3 cm.


Muurahainen

Sokerimuurahainen eli mauriainen (Lasius niger) on musta, noin 3,5 - 9 mm. pituinen, kaikkein tavallisin muurahaislaji. Ne vaativat pesiäkseen hiekkamaata, karkeampi sepeli estää pesinnän. Mikäli muurahaisia esiintyy talvisin, niitä pesii talon alla. Lievissä invaasioissa mauriaisia voi hillitä kotikonstein, lähinnä rautakaupan myrkyillä, mutta usein niistä pääsee eroon vasta huolellisen Jesurun-tuholaistorjujan käynnillä.


Jäytiäinen

Jäytiäisiin lukeutuva huonetäi on vain noin 1-2 mm. pitkä.

 


Torakka

   Russakka (Blatta germanica)

Yleisin asunnoissa esiintyvä torakkalaji on russakka eli saksan torakka. Sillä on hartiakilvessään kaksi mustaa juovaa. Harmittoman metsätorakan hartiakilpi on yhteneväisen tumma. Metsätorakkaa ei tarvitse torjua. Asuntoon levinneiden torakoiden torjunta ei onnistu kotikonstein. Hyönteismyrkyt eivät hävitä koko kantaa ja ne haittaavat torjuntaa. Tuholaistorjunta Jesurun torjuu torakat oikeaoppisesti, varmasti, nopeasti ja edullisesti. Torjunnan aikana asukkaat voivat olla paikalla.

   Metsätorakka                    


Faaraomuurahainen

(Monomorium pharaonis) on pikkuruinen, lähes huomaamaton, n. 2mm. pitkä, hiekan värinen lämpimien tilojen asukki, joka tekee pieniä pesiä kaapistojen taakse, rakenteisiin ja sähkölaitteisiin. Se vaatii lisääntyäkseen yli 18 asteen lämpötilan. Faaraomuurahaisia tapaa esim.keittiön tasoilla seinien vierustoilla tai kylppärissä kulkemassa hitaasti peräkkäin. Ne syövät proteiinipitoista ruokaa, kuten lihaa, verta sekä rasvaa.                      

 

Faaraomuurahaisten torjunta

Faaraomuurahaisia ei pidä torjua ruiskutteilla eikä aerosoleilla, sillä pesässään pysyttelevät, myrkyltä säästyneet yksilöt reagoivat hajautumalla tehden useita pieniä pesiä yhä syvemmälle rakenteisiin ja leviävät sitäkin varmemmin naapuriasuntoihin, joista ne taas ajan kanssa palaavat takaisin.

Syötitystorjunta

Faaraomuurahaiset hävitetään erikoisvalmisteisilla myrkkysyöteillä, jotka uusitaan muutamia kertoja kunnes populaatio on tuhottu. Syötitystä tehtäessä asukkaat voivat olla paikalla. Useinmiten kannattaa syötittää kaikki rapun asunnot. 

Faaraomuurahainen on hankala hävitettävä, siksi torjunta kannattaa jättää meidän tehtäväksemme. Jesurun hävittää ne ainutlaatuisella ammattitaidolla lopullisesti.


Sokeritoukka

(Lepisma saccharina, englanniksi silverfish) on aikuisena 10-15 mm pitkä, tumma tai vaalea hopeanhohtoinen, vikkeläliikkeinen kolmisukahäntäinen. Se pesii usein viemärien vesilukoissa, kosteissa paikoissa, mutta selviää myös kuivissa olosuhteissa. Se voi levittäytyä asuntoon kaikkialle lattialistojen taakse, hormeihin, kotelotiloihin, kaapistojen alle sekä jopa niiden päälle.

Viimeistään silloin kun sokeritoukkia esiintyy eteisessä tai keittiössä, on parasta tilata pätevä tuholaistorjuja sillä ne ovat hyvin sitkeitä, ja tuovat likaisen vaikutelman asuntoon, vaikka eivät varsinaisesti levitäkään tauteja. Tosin niiden pintasuomujen tiedetään aiheuttavan astmaa.